Voisiko joku kertoa, mitä on naisellisuus? Olen viljellyt tätä termiä ohjauksissani vuosikaudet, kuvatessani pehmeää, kiemurtelevaa liikelaatua, mutta tänä vuonna se on alkanut hiertää korvaani niin pahasti, että haluaisin löytää sille aivan uuden sanamuodon. Kaikki ihmiset nimittäin eivät ilmennä omaa naiseuttaan luonnollisesti liikehtimällä sulavasti kuin rasvattu boa, eikä se tee heitä yhtään sen vähempää naisellisia kuin heistä, joille se on ominaisempaa. Tanssin maailmassa naisellisuudella leikitellään eri tavoilla: On höpsöttelevää, herkkää, viettelevää, voimakasta ja eteeristä liikemaailmaa. Leikitään stereotypioilla ja sukelletaan erilaisiin rooleihin. Mutta mistä se naisellisuus tulee ja mitä se syvemmällä elämässä on?
Kasvoin lapsesta nuoreksi naiseksi kansantanssin parissa. Suomalaisessa kansantanssissa naiset ja miehet ovat tasa-arvoisessa asemassa eli tanssitaan yhdessä ja sekä naiset, että miehet tuovat tansseissa esille omaa osaamistaan: yhdessä ja erikseen. Pidin valtavasti karjalaisista tansseista, joissa koputellaan jaloilla rytmejä, edetään vauhdikkaasti puolijuoksulla ja johon kuuluu ominaisesti myös miesten ja naisten väliset pienet liehittelyt ja kisailut. Oma temperamenttityyppini osui kohdilleen lajin kanssa ja koin, että sain ilmentää tanssilla sitä, millainen olen: vauhdikas tyttö, joka polkaisee tarvittaessa jalkaa lattiaan ja pistää seuraavassa hetkessä pilkkeen silmäkulmaan ja antautuu hurjaan pyöritykseen. Näin ei ole kaikkien maiden kansantansseissa, vaan joskus naiset ovat vain kauniita koristeita, jotka käyvät lavalla pyörähtämässä sievissä mekoissaan, hymy korviin niitattuna, jonka jälkeen miehet pistävät kunnon vauhdin päälle keskenään temppuillen. Tässä vaiheessa naiset ovat jo poistuneet joko kokonaan näyttämöltä tai heidät on sijoitettu siistiksi lavasteeksi lavan takaosaan. Ehkä he kokevat silti, että saavat tuoda tällä tavalla esiin omaa naiseuttaan, mutta itselle pelkkänä koristeena olo näyttäytyi ahdistavalta, enkä todennäköisesti olisi ollut niin innoissani tanssiharrastuksesta.
Latinalaisten tanssien suosio kilpatanssin ulkopuolelle alkoi lisääntyä Suomessa juuri silloin, kun aloin tulla fyysiseen aikuisen ikään. Ensimmäiset Ricky Martinin hitit menivät välittömästi lantioon ja yökerhot valittiin sen mukaan, missä dj suostui soittamaan eniten lattareita. Tunneille oli päästävä ja voi sitä riemun määrää, kun pääsi ensimmäisen kerran vispaamaan takapuolta ihan luvan kanssa! Erilaiset rytmitykset yhdistettynä sulavuuteen, voiman ja nopeuden vaihteluun sekä vartalon kiertoihin, oli jotain, minkä syvällä sisälläni koin olevan osa minua ja tunsin tanssiessani olevani todella kaunis ja eteerinen. Ehkä se antoi myös luvan olla jotain sellaista, mitä en arkielämässäni osannut tai uskaltanut ilmentää. Koin vahvasti, että vielä 2000- luvun alussakaan naisella ei ollut täyttä vapautta ilmaista itseään, naiseuttaan ja seksuaalisuuttaan ilman että tuli leimatuksi kevytkenkäiseksi. Tanssiminen on kautta aikojen avannut portin sellaisille ihmisyyden alueille, jonne ei aina ole arkipäivässä lupa askeltaa ilman seurauksia. Ehkä sen tähden sitä on useissa uskonnoissa demonisoitu? Sellainen ihminen, joka löytää sisäisen voimansa, ei ole enää ulkopuolelta alistettavissa ja johdettavissa vasten tahtoaan. Siitä päästäänkin seuraavaan kysymykseen: Onko naisellisuus nimenomaan sisäistä voimaa?
Ennen sisäisten voimien heräämistä, matka saattaa kuitenkin kulkea vahvojen ulkoisten voimien läpi. Valitsemme tietyn vartaloihanteen, jota kohti pyrimme ilmentääksemme naiseuttamme. Kaapit täyttyvät kosmetiikasta, joilla saa tehtyä hienosäätöä ja rahat virtaavat ulkoisen kauneuden tuottajien salonkeihin, joista lipuu ulos ulkoisen naisellisuuden elävöittämiä naisia. Mietitään tarkkaan, mitkä vaatteet tuovat omasta kehosta esiin ne edustavimmat osat ja valitaan liikuntaharrastus sen mukaan, mikä tuottaa keholle parhaan mahdollisen fyysisen muutoksen. Niitä, jotka kulkevat omaa naisellisuuden polkuaan näiden pysäkkien kautta, pidetään usein pinnallisina. Minusta se on laiskaa ajattelua sekä toisen ihmisen ja elämän aliarvioimista. Vaikka ihminen ulkoisesti keskittyy näennäisesti pinnallisiin asioihin, emme voi koskaan nähdä sitä, mitä syvällä sielussa tapahtuu. Toiselle ihmiselle ominaiseen, oman naisellisuuden ilmentämiseen saattavat vahvasti kuulua kaikki edellä mainitut elementit sekä muodinmukaiset vaatteet sekä hiuslisäkkeet. Joku toinen taas ei koskaan koe vetoa näihin asioihin ja ilmentää ulkoisesti naiseuttaan ilman meikkiä, kaljuna ja pukeutuen aina mustaan. Meitä naisellisuuden edustajia löytyy niin monta erilaista, kuin on ihmisiä. Jotain samoja piirteitä voidaan niputella ja koota listoja ominaisuuksista, jotka liittyvät naisellisuuteen, mutta niillä ei ole paljoakaan tekemistä oikeiden ihmisten kanssa. Kun puhutaan ihmisen syvistä tunnoista ja niiden ilmentämisestä, kaikenlainen jaottelu täytyy unohtaa. Jokainen ihminen käy kuitenkin jonkinlaisen itsensä suhteuttamisen vaiheen läpi suhteessa omaan kulttuuriin, yhteiskunnallisiin normeihin sekä oman sukupuolensa edustajan ennakkokäsityksiin ja olettamuksiin. Nämä ovat vahvoja ulkoisia voimia, jotka voivat harhauttaa meitä luulemaan, että on vain yksi tapa olla naisellinen. Jos tuntee pakkoa olla jotain, mitä ei ole sisimmässään, on todennäköisesti antanut oman naisellisuuden jonkin ulkoisen määreen ohjattavaksi usein täysin tiedostamatta. Tämä on sellainen asia, jonka haluaisin välittää nuoremmalle itselleni ja josta muistutan itseäni edelleen: Ei ole oikeaa tai väärää tapaa ilmentää naisellisuutta. #olisinpatiennyt
Ihmisen kasvu jatkuu läpi elämän. Olen nyt itse 36-vuotias ja kehitykseni siinä vaiheessa, että tarkastelen mennyttä elämääni, samalla luoden vahvoja, uusia linjoja sille, kuinka haluan elämääni elää tästä eteenpäin. Kasvut ja muutokset liittyvät myös naisellisuuteen. Olen alkanut nähdä itsessäni sekä toisissa ihmisissä hienoviritteistä naisellisuuden voimaa, jolla ei ole mitään tekemistä ulkonäön, liikkeen tai puheen kanssa. Se on jotain vahvaa, syvällä asuvaa, iki-aikaista ja ikuisesti olemassa olevaa. Se ilmenee kykynä rakastaa, tuntea myötätuntoa, auttaa vilpittömästi, surra avoimesti ja päästää menemään. Se ilmenee kaipuuna johonkin itseä suurempaan sekä haluna tulla rakastetuksi sielu paljaana. Se on omien voimien löytämistä ja oman tien kulkemista ilman halua tuhota ja kostaa. Naisellinen voima luo uutta, kävelee raja-aitojen ylitse vahingoittamatta yhtäkään kedon kukkaa, nostaa kaatuneen kanssakulkijan ja voitelee haavat. Se vapauttaa herkkyyden ja riisuu suojakuoret sydämen päältä.
Tästä aiheesta voisi kirjoittaa kirjan. Ehkä joskus kirjoitankin, mutta nyt halusin kirjoittaa tämän tekstin rohkaisuksi sinulle ja itselleni ilmentämään naisellista voimaa juuri meille ominaisella tavalla. Kun tulet tanssitunnille, olet tervetullut tanssimaan juuri sellaisena kuin sinä koet hyväksi. Jos joku tanssityyli tai laji ei tunnu omalta, ei kannata jäädä sen pariin harmistumaan vaan pyydä rohkeasti ohjausta toiselle tunnille! Tanssittamo on perustettu tanssin ilon päälle ja toivomme, että jokainen löytää sellaisen tanssikodin, josta saa irti sitä, mitä tuli hakemaan. Mikäli koti ei löydy meiltä, kerron mielelläni myös muista vaihtoehdoista. Oulu on täynnä erilaista tanssitarjontaa, josta jokainen löytää varmasti oman paikkansa. Tanssiminen on upea keino tutkia omaa syvyyttä sekä ilmentää sisäistä virtaa! Mielessäni muhii myös ajatus omasta kurssista naiseuden voiman aihepiirin ympärille. Ehkä lähdemme yhdessä herättelemään, ihmettelemään ja löytämään naisellisuuden monia puolia ensi syksynä?
Kirjoittaja: Henna Ikkala, Tanssittamon yrittäjä, ikuinen elämän ihmettelijä.
