MIKÄ ON TANSSITTAMO ?

On kesä 2015. Olen asunut muutaman kuukauden Italiassa ja minulla on ollut aikaa pohtia elämäni suuntaa. Viimeisen vuoden aikana tanssin opettaminen oli jälleen noussut mieleeni ja erilaiset ideat valvottivat minua öisin. Päästäisinkö tanssin jälleen suureksi osaksi elämääni vai lähtisinkö kouluttamaan itseäni johonkin aivan toiselle alalle? Päätän laittaa ilmoituksen aikuisten naisten tanssiryhmästä ja teen itselleni lupauksen: ”Jos tämä lähtee käyntiin, tie on selvä.”

Olen aloittanut tanssimisen lapsena kansantanssiryhmä Siepakoissa ja sen jälkeen ollut mukana myös Rimpparemmissä sekä aikuisena Hupaisissa Siskoissa Rovaniemellä. Tampereella asuessani perustin Dust `n Diamonds- tanssiryhmän, joka myöhemmin muodostui Tampere Releveeksi, jolla kiersimme festareita Regina yhtyeen taustatanssijoina yhden kauniin kesän ajan.

Ryhmässä tanssimisen dynamiikka viehättää minua. Se, että ihmiset oppivat tuntemaan toisensa, tuo syvyyttä yhteiseen harrastukseen. Viikoittaiset tapaamiset yhdistävät ihmisiä, jotka eivät ehkä muuten ystävystyisi. Tästä syystä Tanssittamon tunnit pyörivät ryhmämuotoisina. Vaikka kaikki ryhmät eivät tähtää esiintymiseen ja ihmiset osittain vaihtuvat kausittain, käy oma porukka aina vähintään naamatutuksi. Lämmöllä hymyilen aina, kun ollaan kauden siinä vaiheessa, että jo pukuhuoneesta lähtien kuuluu porukan iloinen rupattelu, joka jatkuu aina siihen asti kunnes ohjaaja aloittaa tunnin. Kuulumisten vaihto, naurut ja höpöttelyt ovat osa tätä harrastusta. Tässä ajassa kuljemme niin usein kasvottomina ja kiireessä, ettei meillä ole tilaisuutta tulla näkyväksi. Silti me kaikki tarvitsemme sitä. Näkyvänä oleminen on yksi ihmisen perustarve ja olemassaolon kulmakivi. Minä näen sinut, sinä näet minut, olemme siis molemmat olemassa. Toivoisin, ettei meillä kukaan ei ole nimetön vaan tärkeä osa porukkaa.

TanssiNaiset perustettiin syksyllä 2015 sillä idealla, että mukaan saa tulla kaikki, ketkä haluaa tanssia. Idea aikuisten naisten tanssiryhmästä kumpusi Veera Salokankaan perustamasta Hupsiksesta, jossa sain olla mukana 2008-2010. Ihailin Veeran taitoa sulauttaa yhteen erilaisilla taitotasoilla olevat tanssijat. Tekemisen pääpainona oli se, että kaikki tanssii ja tekeminen on rentoa ja hauskaa. Jokainen sai myös halutessaan esiintyä ja mokailuille opeteltiin nauramaan. Sain kahdessa vuodessa todistaa kuinka positiivisella opetuksella ja kannustavalla ryhmädynamiikalla saatiin huikeaa kehitystä aikaan. Vaikeidenkin taitojen opettelu tuntuu mukavalta hyväksyvässä ja kannustavassa ympäristössä. Halusin ehdottomasti viedä eteenpäin tämä samaa ohjausmentaliteettia.

Syksyn edetessä aloin miettiä, voisiko ryhmädynamiikan ja rennon oppimisympäristön siirtää suurempaan mittakaavaan? Idea Tanssittamosta syntyi. Ohjaajamme Hanna-Leena oli mukana TanssiNaisissa ja löysimme yhteisen kaikupohjan samantyyppisille visioille. Koimme tärkeäksi viedä tätä samaa ideaa myös lapsiryhmiin, jotta myös lapsilla olisi mahdollisuus harrastaa ilman painetta kilpailusta ja liiallisesta suorittamisesta. Pitkäaikainen haaveeni oli myös saada oma tila vyöhyketerapeutin työtäni varten, joten kun sopiva tila tanssisalille ja hoitolalle löytyi, ei junaa voinut enää pysäyttää. Samaan aikaan Oulun kaupunki haki toimijoita yksityisten iltapäiväkerhojen järjestämiseen, joten kokeneena kerhotätinä nappasin heti tilaisuudesta kiinni. Tanssittamon ensimmäiset kurssit ja iltapäiväkerhotoiminta alkoivat elokuussa 2016.

Tanssittamolla kaikki ohjaajat saavat suunnitella itse omat tuntisisältönsä. Uskon siihen, että kun ihminen saa tuoda esiin niitä asioita, jotka hän itse kokee tärkeäksi ja joihin hänellä on paloa, se välittyy eteenpäin ja hyvä energia lähtee kiertämään. Jaamme kaikki yhteisen näkemyksen siitä, ettei tanssimisessa ole kysymys vartalon muokkaamisesta jonkin kauneusihanteen mukaiseksi tai pyrkimys täydellisiin liikesuorituksiin. Tanssiessa keho kyllä vahvistuu ja saa lisää liikkuvuutta, se on positiivinen sivutuote, ei itsetarkoitus. Toistojen myötä liikkeet muuttuvat sujuviksi ja taidot kehittyvät, mutta sekin tulee kuin itsestään ilman täydellistä fokusointia pelkkään tekniikkaan. Olen näiden kahden vuoden aikana nähnyt saman kuin aikoinaan Veeran ohjauksessa: kannustavassa ja rennossa oppimisympäristössä aikuisiällä tanssin aloittanut ihminen löytää itsestään hyvin nopeasti oman tapansa liikkua, haastaa itseään uusiin suorituksiin, huomaa vartalonsa muuttuvan ja tottelevan sekä tuntee itsensä hyväksi liikkuessaan. Tämä on paras palaute ja kiitos meille ohjaajille sekä minulle itselleni suurin syy tehdä tätä työtä.

Mitä Tanssittamo siis on? Se on paikka, jossa tanssitaan ja tanssitetaan mielettömällä sydämenpalolla. Jokainen lapsi tai aikuinen saa kulkea omaa polkuaan omassa tahdissaan. Meillä ei kilpailla, muuta kuin joskus oman pään sisältä kurkkivien uskomusten kanssa. Tanssimme täysillä, mutta emme täydellisyyttä tavoitellen. Vahvistumme, mutta emme piiskaten. Ylitämme itsemme kun itse haluamme ja katsomme toisiamme silmiin. Kompuroimme, nousemme, hengitämme, pyörähdämme ja unohdamme muun maailman aina tunniksi kerrallaan.

Kirjoittaja on tanssija,Tanssittamon yrittäjä , vyöhyketerapeutti, yksityisen iltapäiväkerhon vetäjä Hintan koululla, äiti, puoliso, ystävä ja ikuinen elämän ihmettelijä Henna Ikkala.

 

Jaa tämä kirjoitus: